glyph [glif] s 1 kaiverrettu kuvio 2 (rak) pystyuurre 3 (harv) hieroglyfi
(Englantilais-suomalainen suursanakirja WSOY, 1995, 7. painos)
1. symboli
2. glyyfi (tietojenkäsittely, typografia)
3. kirjoitusmerkki
Määritelmiä, substantiivit
1. A figure carved in relief or incised, especially representing a sound, word, or idea.
2. Any non-verbal symbol that imparts information.
3. (typography, computing) A visual representation of a letter, character, or symbol, in a specific font and style.
4. (architecture) A vertical groove.
(sanakirja.org/glyph)
A glyph is an element of writing. Two or more glyphs representing the same symbol, whether interchangeable or context-dependent, are called allographs; the abstract unit they are variants of is called a grapheme or character. Glyphs may also be ligatures, that is, compound characters, or diacritics.
(wikipedia (en)/glyph)
Typografiassa glyyfi (kreikan sanasta γλύφη, glyfē 'kaiverrus') on kirjoitusmerkin esitysmuoto.
Erilaisia glyyfejä Unicode-kirjoitusmerkille LATIN SMALL LETTER A (U+0061): a \quad \mbox{a} \quad \boldsymbol{\alpha} \quad \mathfrak{a}. Joukko glyyfejä muodostaa fontin. Glyyfi voi myös koostua useamman merkin ligatuurista, jos merkit ladotaan yhteen, esimerkiksi ligatuuri ffi muodostaa Unicodessa vain yhden glyyfin ffi (U+64259).
(wikipedia (fin)/glyyfi)
First attested in 1727. From French glyphe < Ancient Greek γλυφή (gluphē) "carving" < γλύφω (gluphō) "I carve, engrave"
(Wiktionary/glyph)
